Eeva - sinut minä muistan

Rakas nuoruudenaikainen ystäväni Eeva.

Tutustuin sinuun äitisi kautta 1960-luvun alussa, kun olimme samassa työpaikassa. Meistä tuli heti parhaat ystävät. Olit iloinen, hauska ja sanavalmis karjalaistyttö ja minä suulas savolainen. Sovimme oikein hyvin yhteen.

Muistan viimeisen päälle blondit hiuksesi ja sen, että lempivärisi olivat musta, valkoinen ja keltainen. Teit elämäntyösi parturi-kampaajana, ensin toisen palveluksessa, ja myöhemmin perustit oman kampaamon. Niinpä minullakin oli hiukset aina ojennuksessa hyvin leikattuna ja tupeerattuna.

Sain lahjaksi mukaani parturisakset ja kamman kun muutin takaisin kotiseudulleni.

Yhdessä käytiin elokuvissa ja viikonloppuisin tansseissa. Monenlaisia hauskoja tapahtumia mahtuu niihin kahdeksaan vuoteen, jotka asuin Tampereella. Kerron tässä pari sellaista.

Tultiin joku lauantai-ilta tansseista, ja kun jäätiin pois bussista, auto pysähtyi kohdallemme, kuski avasi ikkunan ja huuteli ”tuleekos tytöt kyytiin?”

Eeva heti sanoa napsautti: ”Ei me olla sellasia tyttöjä, ja jos ollaankin, se on sitte 50 markkaa.” Pojat lähti renkaat ulvoen tiehensä. Ei vissiin ollu sitä viittäkymmentä markkaa, vitsailtiin.

Kerran oltiin menossa elokuviin ja minä kompastuin Hämeenkadulla pyörätelineeseen, joka oli vedetty kadulle. Tietysti kaaduin rähmälleni, ja jostain siihen ilmestyi poliisikin paikalle.

”Onkos sitä tullut juopoteltua?” kysyi tuiman näköinen konstaapeli.

No Eeva taas ehätti sanomaan: ”Ei se mitään ole ottanu, siltä meni polvi pois sijoiltaan, ja siirrä tuo pyöräteline paikoilleen.”

Poliisi potki telineen pois kadulta ja poistui mitään muuta sanomatta paikalta. Elokuvakin jäi sillä kertaa katsomatta.

Kesälomilla käytiin Kangasniemellä Syviksen tansseissa, jossa tapasin tulevan puolisonikin. Eeva oli vähän harmissaan ja sanoi, että nyt sinä sitte muutat tänne takas, niin kuin siinä sitten kävikin.

Ikävä oli tietysti kova, kun muutin pois. Yhteydenpito jatkui kuitenkin vuosikymmenien ajan. Reissailtiin toistemme luona välillä perheidenkin kanssa.

Emme ole enää juurikaan tekemisissä, kun sairaus uuvutti rakkaan ystäväni. Kaikki ihanat ja hauskat muistot säilyvät kuitenkin varmasti koko loppuelämän ajan.

Kiitos Eeva!

Sirkka Kauppinen

Kangasniemi