Elsa-mummo

Minä muistan lämmöllä Elsa-mummoa. Hän oli ymmärtäväinen, rauhallinen, vahva, lämmin, turvallinen ja suorapuheinen ihminen. En muista, että hän olisi niin sanotusti turhista asioista valittanut tai tehnyt niistä ongelmaa.

Muistan hänet kykkimässä kukkapenkissä ja silittelemässä Söpö-kissaa. Hän auttoi äitiä lehmien hoidossa, kotitöissä ja hoiti myös meitä lapsia, minua ja kahta veljeäni.

Kun olin noin 10-vuotias, hän muutti kirkolle asumaan. Silloin puhuttiin vielä kirkonkylästä ja nuoremmat kylästä. Sain itselleni hänen huoneensa, joka oli yläkerrassa, ja ”poikien” huoneeseen mentiin sen läpi. Se ei haitannut mitään: oli ihana oma huone, mummon vanha. Hänen uusi kotinsa oli vanhusten palveluasuntoja, mutta se oli kuitenkin oma kiva koti. Kävin usein siellä ja olin yötäkin.

Mummo siivotutti minulla usein kirjahyllynsä, eli pyyhin pölyt valokuvista, tavaroista ja kirjoista.

Muistan, kuinka hän istui ulko-ovensa vieressä ja siinä oli ikkunan alla ihana kukkapenkki. Hän istui usein siinä, ja jo kevätaurinko sai hänen kasvonsa ruskettumaan – tarttui näköjään hyvin, kun muistan hänen todella ruskeat kasvonsa ja tummat paksut hiukset, joissa oli vain muutama harmaa raita.

Tunnen ja tiedostankin jo, että Elsa-mummon luonne on periytynyt minuun. Olen myös ottanut hänen sukunimensä itselleni, harrastukseen liittyy myös hänen nimensä, ja kotipaikan läheisyyteen tehtiin Elsan laavu.

Minulle on ollut todella tärkeä ihminen!

Anni-Elise Mustikkaharju
Kangasniemi