Iida-mummo

Iida-mummo oli topakka nainen, joka oli elänyt rankan ja työntäyteisen elämän. Mummoni elämän kohtalot selvisivät minulle vasta hänen poismenonsa jälkeen. Pienelle lapselle Iida-mummo oli jo vanha iäkäs mummo, jota hoitivat päivittäin kodinhoitaja ja äitini.

Iida asui sukunsa vanhassa hirsituvassa. Suvun tila oli jatkanut elämäänsä aina suvun tyttärien kautta, mitä pidän hyvin voimaannuttavana asiana. Meidän perheen uusi talo sijaitsi aivan mummon tuvan vieressä.

Vanha mummoni jaksoi ilahduttaa lapsenlapsiaan pienillä herkuilla, joita löytyi hienosta emännänkaapista. Erityisesti leivos, joka oli hevosenkengän muotoinen, on jäänyt muistoihini pysyvästi. Muistan Iida-mummosta myös villasukat, joita hän käytti kesät talvet ja monet parit päällekkäin. Mummoni sai kuolla omaan tupaansa villasukat jalassa, kuten oli toivonutkin.

Ajoittain suvun tilasta luopuminen harmittaa, koska tila olisi voinut jäädä minulle ja mahdollisesti tyttärilleni. Mutta elämä on valintoja ja eteenpäin menoa, onneksi sukuni juuret löytyvät edelleen sieltä jostain mummoni tuvan raunioista.

Jonna
Kangasniemi