Iska

Minä muistan, kuinka kivaa oli laskea sinun kanssasi talvella mäkeä. Kuinka mieluisin leikki oli rautakauppa, ja oli aivan sama, minkä satukirjan sinulle antoi, niin luit ulkomuistista "Pippi meni Lontooseen onneansa etsimään ja kuningatarta palvelemaan".

Muistan, kuinka halusit suojella kaikilta vaaranpaikoilta, liiallisuuksiin saakka. Muistan, kuinka opetit työn merkityksen ja valmistelit elämän olevan pettymyksiä täynnä.

Muistan sinun auktoriteettisi, joka toisille ulospäin näyttäytyi jopa pelottavana. Sinä ymmärsit erilaisuutta, vihasit vääryyttä ja vilppiä. Olit niin kovin vahva, vaikka samaan aikaan niin herkkä ja rikkinäinen. Ennen kaikkea olit rakastava, niin vaikea kuin se laji onkin.

Mitä enemmän minulle tulee ikää, sitä enemmän näen itsessäni sinua. Olit luontaista johtajatyyppiä, mutta opiskelu ei ollut sinun juttusi.

Keväisin, kun aurinko paistoi kirkkaana keväthangilla, saatoit käydä sohvaan makaamaan ja vetää verhot kiinni. Minun mieleni kevätaurinko vetää herkästi synkkyyksiin ja väsymys painaa.

Monet hommat pitää saada tehdä fiilispohjalla, ei suinkaan suorittaa kiireellisyysjärjestyksessä. Näinhän sinullakin oli tapana toimia.

Sinulla oli erityinen suhde meidän kissan, Mintun "Mikin" kanssa, niinhän minullakin nyt Mivvin kanssa.

Olet aina mielessäni lumia kolatessa, et voinut sietää pihassa likaista lunta valkoisella hangella. Likainen lumi siirrettiin pois, ja kolatulle lumelle oli tarkat paikkansa. Joissain asioissa niin pedantti, toisissa taas ei lainkaan. Aivan niin kuin minäkin.

Sinä kannoit minua vahvoilla käsivarsilla ja hartioilla niin pitkään kuin voimasi riittivät. Sitten oli sanomattakin selvää, että oli minun vuoroni pitää huolta sinusta. Se oli minulle kunnia-asia. Muistan, kuinka eräänä huhtikuisena yönä kysyit kelloa. Vuorokausi oli juuri vaihtunut minun syntymäpäiväni puolelle, ja kuiskasit hyvää syntymäpäivää, vaikket juurikaan enää pystynyt puhumaan. Muistan, kuinka ymmärsin sinua silloin kun ei ollut enää sanoja.

Muistan, kuinka viimeisenä yönä sinun vierelläsi hetkeksi nukahdin. Unessa kerroin sinulle, kuinka paljon sinua rakastan. Kun heräsin, sinä olit poissa. Tiedän sinun kuitenkin olevan yhä, siellä jossain.

Maailman rakkain iskä.

Kiia Eronen

Savonlinna