Tästä hetkestä eteenpäin muistan Juhani Saksan

Muutin tänne Kangasniemelle viisi ja puoli vuotta sitten. Työura loppui sisäilmaongelmiin ja päivien täytteeksi löytyi muun muassa kyläkirjan teko. Olen saanut tutustua monenlaisiin henkilöihin, perheisiin ja tarinoihin. Sanoinkin, että suoraan syvään päätyyn ja ensimmäistä tarinaa tekemään Juhani Saksasta.

Minä muistin Juhani Saksan lehtijutuista ja olin käynyt muutamana kesänä näyttelyssä. Ostin Kangasniemen joutsen -rintakorun. Muuta en oikeastaan hänestä tiennyt. Haastattelun aikana silmäni avautuivat ja tajusin, miten suuri ja kuuluisa henkilö Vaimosniemellä asui. Istuimme monena päivänä klo 12.00 hänen luonaan. Kaikupöllöt, linnut, isot veistokset. Kunnantalolla ja Osuuspankissa paljon teoksia. Istuntojen jälkeen kuljin silmät avoinna.

Ihailen hänen taitojaan käsitellä kovaa materiaalia, kiveä. Juhani sanoo, ettei kivi ole kova! No ei varmaankaan – osaavissa käsissä. Itse en saisi kivestä mitään aikaan.

Väärät uskomukset ja huhupuheet koskivat suorastaan sieluun. Tunnen myötähäpeää niitä henkilöitä kohtaan, jotka puhuvat pahaa ja eivät tunne henkilöä. Meillä kenelläkään ei ole oikeutta halveksia kenenkään työtä ja elämää.

Ulla Tanttu

Kangasniemi