Kirje rakkaalle varamumma Tertulle

Sinut minä muistan rakas mumma. Olit hyväntahtoinen, olisit antanut vaikka paidan päältäsi, jos joku olisi sitä tarvinnut. Olit ihana ja lämmin ihminen sekä persoonallinen kangasniemeläinen, vaikka olit Sulkavalta kotoisin.

Sadoista kutomistasi sukista, keräämistäsi marjoista ja leivinuunissa leipomistasi leivistä ja pullista huokui rakkaus ja välittäminen lapsenlapsia ja läheisiä ihmisiä kohtaan. Jaoit hyvää ympärillesi.

Olen kiitollinen, että sain käydä luonasi kylässä yli kymmenen vuoden ajan sekä auttaa arjen askareissa. Olimme läheisiä ystäviä, kuin isoäiti ja lapsenlapsi.

Olit pieni mutta sisukas ihminen. Rakastit kävellä metsässä – se oli sielusi kirkko, tärkeä paikka rauhoittumiseen. Pidit oranssista ja metsänvihreästä, ne värit toistuivat usein käsitöissäsi.

Nukuit pois keväällä, kun päiviesi määrä loppui kesken. Kenelle minä nyt kerron ajatukseni, tunteeni ja päivänpolttavat aiheet?

Minä kaipaan sinua suuresti ja hellin kauniita yhteisiä muistoja aina ja ikuisesti.

Henna Albrecht