Malviina-mummo oli valkohiuksinen, mäneväinen ihminen. Hän kävi usein Konttikankaalla. Hänellä oli aina päällä pitkähelmainen, värillinen mekko.

Mummo asui yhdessä meidän kanssa Malloksenpääsä. Saattoi ottaa sirpin kainaloon, lähteä leikkaamaan penkereheiniä.

Olimme mukana pienestä pitäen kaikissa työhommissa mihin vain kykenimme. Meillä oli lehmiä, lampaita, possu ja kanoja. Muistan, miten ripsuin kärpäsiä, kun mummo lypsi lehmiä.

Mummolla oli oma pellavamaa. Yhdessä puhdistettiin pellavaa, joka sitten kuivattiin tätin mökin saunassa. Talvella mummo kehräsi pellavaa.

Mummolla oli oma nimikkolammas. Kun se teki vuonia, mummo markkinoi ne ja sai omaa rahaa. Lampaanlihaa hän ei syönyt.

Muistan juhannusnuotiot ja letun paistot rannalla.

Mummo oli innokas onkimaan. Hoppuutti meitä tyttöjä, että kaveriksi onkimaan. Soudettiin aamulla ennen kuutta Reinikkalan saarten luo ja monta tuntia oltiin ongella. Kun meidän mieli teki jo pois, mummo sanoi aina ”Ei vielä lähdetä pois, vielä yksi kala”. Ahvenista tehtiin keittoa tai paistettiin pannulla. Kissallekin annettiin. Muikunpyynnin aikaan pyydettiin isoja muikkuja.

Mummo teki voita separaattorilla. Kesällä syötiin uusia perunoita ja puahtosuolaa.

Kerran minun mieli teki pääsiäiskirkkoon. Mummon kanssa lähdin kahdestaan. Matkaa tuli noin neljä kilometriä suuntaansa.

Teimme yhteisiä reissuja myös Konttikankaalle. Kuorma-auto keräsi maitoa tiloilta, ja sen auton kyydissä menimme Luusniemen tielle ja siitä kävelimme Konttikankaalle.

Mummo oli harrasmielinen, ei koskaan käynyt tanssimassa. Hän kuunteli jumalanpalveluksen radiosta tuvan penkillä. Joulukirkossa käytiin hevosella. Isä oli kyytimiehenä.

Mummo kuoli 1963.

Kun meidän ensimmäinen lapsi Juha syntyi, mummo eli vielä. Hän oli halvaantunut, mutta ymmärrys oli, ja hän pystyi puhumaan. Hän sanoi: ”Älkää nyt vaan Penttiä laittako nimeksi.”

Elsa Liukkonen

Kangasniemi