Medio-Mouhu -sinut minä muistan

Minä muistan Pikkukirkon avoimet ovet ja lumiset, jyrkät portaat. Nopeasti sisään lämpimään istumaan, vasempaan reunaan, ehkä neljäs penkkirivi. Kirkko on valoisa. Tuijotan kupolikaton tähtiä. Ihmiset täyttävät penkit ja minunkin on siirryttävä keskemmälle. Pullojen kilinää. Hämmennyn. Katson taakseni. Siihen ne istuvat. Pullokasseineen. Kirkko on täynnä ja Kauneimmat joululaulut -tilaisuus alkaa.

”Maa on niin kaunis”, veisataan takanani hyvin kantavalla, sointuvalla äänellä. Hymyilyttää. Tunnen outoa iloa laulaessani tuon parivaljakon edessä.

Poistun kirkosta viimeisten joukossa. Ovella nämä takanani istuneet seisovat vieretysten ja toivottavat jokaiselle kirkosta lähtevälle hyvää joulua. Toinen näistä on Medio-Mouhu, Meedio-Mouhu, Tiedottaja, Arppi, Arvi Mouhu.

Näen Mouhun seuraavan kerran terveyskeskuksessa. Istun odottamassa vuoroani, kun kuulen kulman takaa kuuluvalla äänellä lueteltavan lääkkeitä ja lääkkeiden vaikuttavia lääkeaineita, lisänä muutama kirosana. Piiiiiitkä lista. Nurkan takaa kävelee Medio-Mouhu. Huhuttiin, että hän osasi Pharmaca Fennican ulkoa. Kerrotaan myös hänen pitäneen muun muassa lyhtypylväisiin kiipeilystä. Hänet sai laskeutumaan alas korkeuksista viinapullon avulla. Kitaran Arppi pystyi virittämään bussin pörinästä, ja mopojen kaasutukset olivat mitä parhainta säestystä laululle. Kaikki Mouhuun liittyvät savonlinnalaisten muistot eivät kuitenkaan ole ruusuisia.

Vuosia myöhemmin kuulen Mouhun hukkuneen Savonlinnan matkustajasatamassa. Ehkä hän päätti esitellä uimataitojaan, ehkä käveli vetten päällä. Huhuttiin, etteivät poliisit pitäneet kiirettä kuultuaan Mouhun olevan pulassa satama-altaassa. Tilanteen viimein ratkettua poliisilaitoksella tarjottiin kakkukahvit.

Vielä minä muistan ja moni muu muistaa mystisen, myyttisen Medio-Mouhun. Savonlinna elää Medio-Mouhun suojeluksessa.

Suvi

Savonlinna