Minä muistan sinut

Muistan sinut enimmäkseen työssä ja askareissa: pellolla hevosen ohjaksissa karhitsemassa, levittämässä apulantaa lehmien laidunnurmelle työnnettävällä, kottikärrymäisellä laitteella, niittämässä viikatteella heinää rytmikkäästi, lähes tanssinomaisesti heinän jäädessä kauniisti luo´olle, lypsyllä, lampaita keritsemässä, kasvimaalla kitkemässä, perunoita kuokkimassa, metsässä keräämässä marjoja tai sieniä, pyykkipadan vieressä kääntelemässä puukepillä kiehumassa olevia lakanoita, jauhattamassa kotitarvemyllyllä jauhoja lehmille yltä päältä jauhonpölyssä, alustamassa leipätaikinaa, leipomassa pullaa, kangaspuiden ääressä mattoa kutomassa tai ompelemassa vaatteita ensin poljettavalla ja myöhemmin sähköisellä ompelukoneella ja lukuisissa muissa askareissa, joita tilanpitoon, karjanhoitoon ja kodinhoitoon kuului.

Levätessäsi kudoit sukkia tai villatakkeja tai teit parsimuksia. Hyvin harvinaista oli, että näin sinut toimettomana lepäämässä varsinkaan päiväsaikaan. Joskus tuntui, että mahdoitko nukkua yölläkään. Välillä olit kuitenkin niin väsynyt, että torkahdit iltapalaa syödessäsi istuallaan lusikka kädessä.

Olit joutunut tarttumaan töihin jo lapsena suuressa perheessä, varsinkin isäsi kuoleman jälkeen, kun olit itse vain 13-vuotias. Silloin olitte pari vuotta vanhemman veljesi kanssa kahdestaan kaataneet talvella polttopuita.

Elit muutamaa vuotta lukuun ottamatta koko ikäsi synnyinkodissasi, ja elämäntyösi, yli 40 vuotta, teit pientilallisena maanviljelyksen ja karjan parissa. Olosuhteiden pakosta olit isäntä, emäntä, piika ja renki, kuten itse sanoit.

Olit kapinallinen etkä suostunut enää olemaan ”maanviljelijän vaimo”, kuten veroilmoitukseen oli valmiiksi täytetty, vaan yliviivasit sen vahvasti ja kirjoitit tilalle ”Emäntä”. Kun kerroit tämän minulle, ryhtisi ojentui entisestään, silmät loistivat taistelutahtoa ja leuka nousi päättäväisesti ylös.

Miten valtavasti voimaa, niin fyysistä kuin henkistä, voi mahtua sellaisiin mittoihin. Kokonaista 158 senttimetriä ja 48 kiloa.

Haluan ajatella, että minullekin periytyi siitä voimasta murunen.

Tupuna
Kangasniemi