Pappa

Minä muistan, kuinka iloinen olit aina silloin, kun tulimme käymään. Tulit meitä mummolan pihalle vastaan ja halasit heti, kun nousin autosta ulos. Tuvassa otit minut syliisi ritisevään keinutuoliin ja halusit kuulla kaiken. Mitä olen tehnyt, kenen kanssa leikkinyt. Kuuntelit ja kyselit. Kerroit mitä navetassa on poissa ollessani tapahtunut. Onko syntynyt vasikoita tai kissanpentuja.

Muistan, miten heinät riistivät polviani, kun kuljin perässäsi illan navettatöille. Yllätykseksi hankkimanne koira kulki kannoillani. Iltalypsyn aikana silittelin lehmiä ja annoin vasikoiden imeä sormiani. Sinä teit navettatöitä. Lypsyn jälkeen kauhoit suuresta säiliöstä maitoa, jota sain antaa kissoille. Kerroit mistä heinäkasasta löytäisin kissanpennut ja varoitit navetanylisten heinäluukuista. Pelkäsit aina, että putoaisin.

Talvi-iltaisin navettatöiden jälkeen istuin puuarkun kannella, selkä vasten tuvan uunia. Katsoin, kun jännitit lottoriviä ja kuuntelin, kun kerroit tarinoitasi. Kuinka hoidit marsalkka Mannerheimin hevosta sodan jälkeen Ypäjällä. Lapsuuden muistoja veljiesi kanssa. Olittepa kaivertaneet kallioihin merkkejä, joita myöhemmin luultiin jääkauden aiheuttamiksi. Ja koko ajan tuvan uuni lämmitti selkääni ja tunsin olevani turvassa.

En muista, että olisit ollut minulle koskaan vihainen. Varmaan joskus olit, mutta olen sen jo unohtanut. Minulle olit vihassasikin turvallinen. Tiesin, ettei minun tarvinnut pelätä.

En myöskään muista, että olisimme koskaan riidelleet. Vaikka osasit sinä kyllä senkin. Joskus rajustikin. Enkä muista, että olisit koskaan antanut helposti periksi. Pidit pääsi, kerroit mielipiteesi ja uskoit aina olevasi oikeassa. Et koskaan luovuttanut. Teit asiat loppuun omalla tavallasi, vaikka joskus jonkun toisen tapa olisikin ollut parempi. Mutta kun se ei ollut sinun tapasi.

Tuvan nurkassa oli komero, jossa säilytettiin navettavaatteita. Sinne minä joskus salaa piilouduin, sinun sinisten navettahaalariesi lomaan, ja haistelin navetan tuoksua. Ehkä silloin, kun oli päiväunien aika. Nukuin kainalossasi, kuunnellen tärisevää kuorsaustasi ja vatsasi kohoilua seuraten.

Enkä minä muista, että olisit koskaan kieltäytynyt hauskuudesta. Sellaisista asioista, joista minä tulin iloiseksi. Uintiretkistä Sylkyn rantaan. Mehujäästä tai irtokarkeista, kun kävimme SEO:lla ostamassa lauantain loton. Reissuista mökille Suurijärven rantaan. Soutelusta.

Muistan, kuinka aina hymyilit kuullessasi minun ääneni. Vielä silloinkin, kun jalat eivät enää kantaneet ja kun syötin vuorostani sinua. Kerroit edelleen tarinoitasi. Siitä Mannerheimin hevosesta.

Papan tyttö

Savonlinna