Sinut minä muistan - Puruvedellä

Minä muistan Sinut niin monista asioista. Varhaisimmat muistot liittyvät kosketuksiisi ja käsiisi. Kun pesit minua saunassa sylissä pitäen tai pidit minua kädestä. Sinulla oli työmiehen kourat. Ne olivat minulle harvinaisia hetkiä lapsuudessa. Sinä asuit koko pitkän elämäsi kahden kilometrin säteellä lapsuudenkodistasi. Muistan monta valokuvaa Sinusta komeana nuorena hurmurina. Yhdessä kuvassa poseeraat veljesi vaimon kanssa lypsyltä tullessa huivi pään päälle rusetille solmittuna ja esiliina edessä leveä hymy naamalla.

Muistan että tuoksusi oli omani kaltainen. Jotkut tietyt tuoksut tuovat joskus edelleenkin mieleeni Sinut. Savusauna, terva, koivu ja savukala ovat sellaisia tuoksuja. Muistan Sinun pitäneen kovasti kalasta ja kalastuksesta. Kotonasi oli aina kalaa jääkaapissa. Omatekemiä kalasäilykkeitä, savukalaa, suolakalaa, paistettua kalaa, hiillostettua kalaa, uunikalaa, kalakeittoa. Muistan olleeni monta kertaa kanssasi talvella Puruveden jäällä uittamassa verkkoja tai pilkillä. Kesällä muistan olleeni monta kertaa Sinulle soutamassa verkkoa laskiessasi. Muistan myös valokuvan, joka on otettu Sinusta laskiessasi verkkoa. Kuvassa näyttää siltä, että joku näkymätön kummitus on pitämässä Sinun lisäksesi paulasta kiinni. Muistan olleeni myös tuulastamassa kanssasi pimeinä syysiltoina.

Muistan Sinun äänesi, joka oli jylhä ja miehekäs. Sinulla oli paljon kulttuuriharrastuksia. Muistan kun harjoittelit kotona sotaan liittyviä hurjia runoja ja kuulostit aivan Veikko Sinisalolta. Kesäteatterissa Tukkijoella-näytelmän Pietolana huusit ”Perkele” siihen tyyliin, että Puruveden rannat raikuivat ja kaikki uskoivat Sinun olevan tosissasi.

Jo lapsuudessasi, ja monta kertaa elämäsi aikana, olit joutunut kokemaan paljon ikäviä asioita ja läheisten kuolemaa. Nämä kokemukset olivat varmasti muokanneet Sinua ja tehneet Sinusta sellaisen, millaisena Sinut muistan. En muista Sinun koskaan puhuneen pahaa ihmisistä. Joskus kuitenkin sanoit jostakusta savolaismaisen toteavasti ja moniselitteisesti jotain, jonka tulkinta jäi kuulijalle. Muistan Sinun olleen pidetty paikkakunnalla, ja kaikki tiesivät, kuka olet. Ajattelen aina, että ihmiset arvostivat Sinua. Sinun kanssasi oli helppo tulla toimeen. Muistan, että Sinulla oli monta sellaista ystävää, joita ihmiset pitivät vaikeina tai outoina, eivätkä halunneet olla heidän kanssaan tekemisissä. Sait ihmiset helposti tuntemaan, että ymmärrät heitä. Muistan Sinulla olleen paljon sydämen sivistystä. Eräs ystäväsi oli seutukunnan viimeinen huutolaispoika, jota kova kohtalo oli muokannut peruuttamattomasti. Muistan, että halusit aina auttaa muita ihmisiä ja etenkin lapsiasi. Toisaalta halusit aina neuvoa ja tietää paremmin, mikä oli ärsyttävää!

Muistan Sinun polttaneen tupakkaa ketjussa, enkä muista Sinun koskaan kieltäytyneen ”näkäräisistä”. Vaikka ehkä olisi monta kertaa ollut syytä. Olit oman tiesi kulkija, itsenäinen, itsepäinen ja erittäin sisukas. Ehdit tekemään paljon ja monenlaista työtä elämässäsi. Tapio Rautavaaran laulut ja ääni tuovat aina mieleeni Sinut. Etenkin laulu ”Itse tuoppini jäljet mä tunnen” saa aina silmäkulmani kostumaan.

Minä muistan, kun päätit lopettaa syömisen ja halusit vain perushoidon. Muutama päivä ennen kuolemaasi olit sekava ja Sinulla oli pitkiä hengityskatkoksia. Makasin yöllä huoneesi lattialla viltin päällä ja kuuntelin, loppuuko hengityksesi kokonaan. Yhtäkkiä katsoit minua silmät kirkkaina ja terävinä ihmetellen, miksi olen paikalla. Annoin Sinulle juotavaa, juttelimme hetken, ja läksin kotiini sänkyyn nukkumaan. Pari päivää sen jälkeen näimme viimeisen kerran. Sanoit, että minun täytyisi käydä äitini luona. Varmistin vielä, että tarkoitatko hautaa. Sitä Sinä tarkoitit. Ajattelen, että olit omassa mielessäsi sinne äitini viereen jo menossa. Kysyin lähtiessäni, että onko kaikki hyvin. Muistan, kun sanoit, että kaikki on niin hyvin kuin olla voi. Ne olivat viimeiset sanasi minulle.

Minä muistan Sinut aina.

Kiti