Telle-mummo

Olit ihailtavan sinnikäs nainen ja sukulaisia yhdessä pitävä voima. Niin salakavalasti osasit toimia, niin ettei huomattukaan. Kuinka kerta toisensa jälkeen sait pienen sukumme kerääntymään yhteen. Mummo, olit meitä yhdessä pitävä liima ja olet sitä edelleen, vaikka oletkin jo poistunut keskuudestamme.

Muistan sinut hyvin mummo, ajattelen sinua usein ja mietin tarinaasi. Päässäni pyörii kysymys, olisiko minusta ollut samaan sankarittaren tekoon kuin mihin sinä päätit ryhtyä? Lähdit sodan keskelle hoitamaan haavoittuneita sotilaita. Olen nähnyt sinusta kuvia harmaassa lottapuvussa. Tuo ajanjakso elämässäsi on ollut hirveä, mutta se ei ole koskaan näkynyt kasvojesi ilmeissä. Näytät mustavalkokuvissa nöyrältä, mietteliäältä ja siltä, että olet tehnyt sen mitä koit velvollisuudeksesi suorittaa. Päätit liittyä lottiin, koska koit sen olevan kansalaisvelvollisuus. Teit oman osasi ja varmasti enemmänkin. En muista sinun koskaan puhuneen sota-asioista minulle. Uskon että olisit puhunut, jos olisin kysynyt. Se ei kiinnostanut lapsena.

Muistan kuulleeni tarinoita menneisyydestä, ajasta, jota en oikein voi kuvitella olleenkaan. Kuulin kuinka kotipaikkasi Erolan tilan läpi kulki koululaisia ilman kenkiä. Muistan sinun kertoneen, ettei tuolloin ollut antaa mitään ohi kulkeville pienille lapsille, muuta kuin kuumaa vettä lämmikkeeksi. Erolan tilalla, kodissasi, asui evakoita talon väen lisäksi. Nykyisin tunnettu plastiikkakirurgikin asui tilalla hetken, Karjalan evakko kun oli. Muistan sinun naureskelleen, ettei ryppyihisi auta kuin Matti Pakkasen veitsi. Kasvojesi iho oli ryppyinen niin kuin mummolla kuuluukin olla. Kotonasi Erolassa oli aina ovet auki suojaa tarvitseville ja meille kesälomalaisille.

Vietin useat lapsuuteni kesät samaisessa paikassa Rantasalmella. Hiltulan kylällä sijainneella Erolan tilalla oli tuolloin vielä lehmiä ja kanoja. En muista sinua koskaan navetassa nähneeni, siskosi kylläkin. En muista sinun laittaneen meille ruokaakaan, senkin hoiti nuorempi siskosi. Kartanossa sinulla oli oma kamari, johon oli ovi suoraan tuvasta. Nukuin tuvassa kamarisi oven vieressä puusta tehdyssä avattavassa sinisessä sohvassa. Kuuntelin öisin seinäkellon raksutusta, ja tuvan isot ikkunat pelottivat nukkumaan käydessä. Petasitkohan minulle yösijan? En muista, vai laitoitko siskosi tekemään senkin. Taisit vähän passuuttaa itseäsi, vanhempi kun olit.

Muistan monta mukavaa hetkeä yhdessä. Kävimme joella pesemässä mattoja. Kerran putosit jokeen ja meinasit hävittää silmälasisi joen pohjaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Uit takaisin, nauroimme ja jatkoimme mattopyykkiä.

En koskaan nähnyt sinun ajavan autoa. Pyöräilit kesällä Erolasta niemeen järven rantaan saunaa lämmittämään. Säyneen rannalla lämmitit saunan varmaan joka ilta, tai ainakin joka ilta, kun itse olin siellä kyläilemässä. Sen muistan sinun tehneen, saunanlämmityksen. Olit kova saunomaan, ja usein pesit juuriharjalla myös meidän lasten selät. Tuntuihan se, mutta puhdasta tuli. Luonasi järven rannalla uitiin serkkujen ja perheen kesken. Joskus siellä pidettiin uimakouluakin, ja kyllähän minä siihenkin osallistuin. Parasta sauna oli kuitenkin heinänkorjuutalkoiden jälkeen kesäyönä. Paalit raapivat käsiä ja jalkoja, niihin kirveli saunoessa. Tyyni järvi ja puhdas vesi hoitivat nekin nirhaumat. Talkoosaunan jälkeen ei enää kahviteltu, myöhä kun oli. Muina kertoina saunan jälkeen joimme yhdessä kahvit kesämökilläsi. Kahvileipää oli aina tarjolla useaa sorttia. Lapsille oli tarjolla omatekoista marjamehua.

Talvella asuit kaupunkiasunnossasi Savonlinnassa. Se oli lastesi nimissä. Muistan, että se piti jostain syystä usein tuoda esille. Halusitko kenties, että omistajat osallistuisivat kustannuksiin? Olihan sinulla rahaa. Jaoit sitä meille lapsenlapsille avokätisesti, mutta osasit olla myös säästeliäs. Taisit saada rahasi metsää myymällä. Omistit metsää, ja muistan sinun supisseen asioista metsänostajien kanssa. Ne olivat sinun ja siskosi salaisia bisneksiä.

Sinulla oli salaisuuksia. Ihan kaikkea et meille kertonut. Mitä kaikkea mielessäsi pyörikin, sitä emme voi tietää. Joistakin asioista vaiettiin. Et juurikaan puhunut ukista, enkä koskaan nähnyt sinua miehen rinnalla. Erolan pihalla otettu mustavalkoinen hääkuvasi on kaunis. Olit luonteeltasi vahva ja itsenäinen. Teit omat päätöksesi ja elit tahtosi mukaan. Et kuitenkaan ollut itsekäs, päinvastoin.

Kävit kylässä meidän lapsien syntymäpäivillä ja muissa juhlissa. Sinulla oli tuolloin juhlavaatteet päällä. Huolehdit itsestäsi, hiukset olivat siistit ja kammatut. Meikkiä tai hajuvesiä sinä et käyttänyt koskaan. Leikkasin hiuksesi monta kertaa, joskus tein kampauksenkin. Yhden, vain yhden joulun vietit meillä. Nukuit yläkerrassa. Se oli mukavaa. Olin kateellinen, kun kaikki muut joulut olit kotitilallasi ja vietit aikaa enemmän serkkujeni kanssa. Joskus vietit jouluja myös eri kylpylöissä siskosi kanssa.

Erolan kammarissa sinulla oli ruskea kampauspöytä. Laitoit saunan jälkeen hiuksiisi papiljotit, säilytit niitä peilipöydän laatikossa. Istuin lapsena monesti kampaamassa hiuksiani kampauspöydän ääressä, ja tietenkin tutkin, mitä huoneessasi säilytät. Tavaraa ei ollut koskaan liikaa ja kaikki oli aina järjestyksessä. Sinulla oli potta sängyn alla ja potan päällä sanomalehti. Tyhjensit potan ensimmäisenä herättyäsi, talossa ei tuolloin vielä ollut sisävessaa.

Tykkäsit myös matkustaa ulkomaille. Kerran vuodessa teit matkan johonkin lämpimään. Toit aina tuliaisia. Olit ostanut paljon pieniä muistoesineitä, ja niistä jokainen sai valita yhden itselleen. Tein ensimmäisen ulkomaanmatkani sinun ja siskosi kanssa Amsterdamiin. Sinulla oli oma kahvinkeitin mukana. Keitit hotellihuoneessa itse kahvit, säästyihän siinä rahaa. Jossainhan piti säästää. Välillä nuukuus nauratti meitä muita.

Elit satavuotiaaksi. Et enää puhunut syntymäpäivilläsi, mutta tietenkin halusit juhlia suvun kesken. Ja jälleen kerran sait meidät kokoontumaan yhteen. Päivä oli kaunis, ja jaksoit hyvin istua pyörätuolissasi koko juhlan ajan. Silmissäsi oli kiitollisuus ja päässäsi kukkaseppele. Pöydällä oli Suomen lippu koristeena, valkoiset liinat, kieloja maljakossa, ja kahvit joit Lotta-kahvikupista. Olit sisukas. Olit päättänyt elää satavuotiaaksi ja sen teit. Poistuit keskuudestamme puoli vuotta juhliesi jälkeen.

Jätit minulle perinnöksi osan kesäpaikastasi. Polkupyöräsikin siellä on. Tuo kesäpaikka Säyneen rannalla kokoaa sukumme yhteen edelleen. Teit sen taas, juonittelit asiat niin, että suku pysyy kasassa, kun et itse ole enää järjestelemässä asioita haluamallasi tavalla. Sellainenhan sinä olit aina.

Mimmuillikka

Savonlinna