Ukki

Minä muistan minun ukkiani. Ukki on ollut mun elämässä hyvin tärkeä ihminen. Mä oon paljon saanut lapsena viettää mummin ja ukin luona aikaa siinä sinisessä puutalossa Puulan rannalla. Ukki on ollut ammatiltaan luotsi, ja luotsin ammatti oli kulkenut heillä suvussa monta sukupolvea.

Ukki oli semmoinen vanhan kansan mies, joku voisi ehkä jopa sanoa, että jääräpäinen, siis tämmöinen hyvin itsellinen ja ehkä itsepäinenkin, erähenkinen ukki.

Jostain syystä minä pienenä tyttönä sain semmoisen erityisen yhteyden ukin kanssa. Minulla on esimerkiksi semmoisia venemuistoja, että on paljon veneilty siinä mummolan rannassa. Ja aikanaan sain ukilta oman puuveneenkin, ukilla oli punainen puuvene, jossa oli pieni perämoottori, niin sitten kun hän ei enää tehnyt reissuja Simpiänsaareen, niin hän antoi sen mulle.

Sitä, että oltiin toisillemme tosi tärkeitä kuvaa se, että se vanha ukki huolehti minusta, pienestä tytöstä, tosi paljon. Esimerkiksi ekalla luokalla kun koulu alkoi, niin hän haki mua pyörällä koulusta, ja oltiin varmaan hassun näköinen pari, kun semmoinen iäkkäämpi herra polki pyörällä ja ei ollut pyöräilykypäristä tietoakaan siihen maailman aikaan, ja minä istuin tarakalla kyydissä. Hän kuskasi mua sillä keinoin kouluun ja koulusta kotiin.

Sitten kun tuli se aika, että ikää tuli ukille lisää, niin se kääntyi toisinpäin se huolehtiminen. Sitten kun iäkkäälle itsenäiselle herralle oli hyvin vaikea ottaa ulkopuolista apua vastaan, niin sillä hetkellä olikin sitten niin päin, että minä olin se, joka sain auttaa. Ainoana. Ukki on ollut mun elämän tärkeitä henkilöitä.

Ulla

Kangasniemi