Virpi, ystäväni

Minä muistan sinut, Virpi ystäväni, maailman parhaana kuuntelijana. Itse olin nuori 25-vuotias, kun tulit samaan työpaikkaan kanssani. Vaikka olit minua 20 vuotta vanhempi, niin ajatuksemme sopivat hyvin yksiin. Sinulla oli elämänkokemusta enemmän, ja minä vielä ihmettelin maailmaa.

Vaikka puhuimme syvällisiä ja vakavia asioita, muistan naurun rämäkkämme. Niitä tilanteita minulla on ikävä.

Meillä oli samanlainen tapa havainnoida ja tulkita työyhteisömme asioita ja ihmisiä. Sinulle oli helppo avautua ja uskoa myös salaisuuksia. Meillä oli hauskoja yhtäläisyyksiä, molempien äitien nimi oli Kerttu. Minun mummolani oli Haukivuoren Kalvitsassa ja sinun kotitilasi Juvan Näärengissä.

Vierekkäiset syrjäiset kylät, vaikkakin eri kuntien puolella. Nauroimme yhdessä, kun kerroit käyneesi ensimmäistä kertaa Juvan kirkonkylässä koulun kanssa retkellä.

Yhteinen työpaikkamme oli Helsingissä, ja sinä olit aikuisena matkustellut aina Etelä-Amerikkaa myöten. Myöhemminkin ehtii maailmalle.

Ihmisenä et pitänyt melua itsestäsi, vaikka varaa kyllä olisi ollut. Olit taitava ammattilainen ja auttavainen ja ymmärtäväinen ihminen. Sairastit kaksi syöpää, joista toisesta et selvinnyt. Olit itse vakavasti sairas, mutta silti sairaalassa kuuntelit ja tuit muita potilaita, jotka jännittivät omia hoitojaan.

Minä muistan miten surin sinua ja päättynyttä elämääsi, liian varhain, alle 60-vuotiaana! Harmittelin myös omaa kohtaloani, kun menetin hyvän ystävän. Sitten ajattelin, että olen kiitollinen, kun sain tuntea sinut ja meille muodostui ystävyys. Syytin itseäni siitä, että olin liikaa äänessä. Totesin kuitenkin, että olit varmaan ihan tyytyväinen rooliisi. Nyt muistan sinut kannustavana ja ymmärtäväisenä ystävänä, ja sinun ansiostasi olen itse nyt hiukan parempi kuuntelija, sen minulle opetit.

Nykyisin tapaan sisartasi Sirpaa, jonka tunsin jo sinun eläessäsi kauniista puheistasi hänestä ja hänen perheestään. Sirpaa lämmittävät sinun vanhat vaatteesi. Violetti oli lempivärisi. Myös kauniit huivisi, korusi ja laukkusi ovat nykyisin Sirpan käytössä. Hän käyttää myös Kalevala Korun Nukkekäätyä, jonka annoin sinulle 50-vuotislahjaksi. Minä puolestani sain Sirpalta Juvan ristin, kun täytin 50 vuotta.

Minä muistan hautajaisesi Juvan kivikirkossa. Sattumalta kirkkoon lensi sisälle pikkulintu ennen siunaamistasi. Lintu piiloutui lehterille siihen saakka, kun lähiomaisesi olivat laskemassa arkullesi kukkatervehdystä. Silloin lintu lensi parvelta ja istahti alttaritaulun ristin päälle. Mytologiassa lintu on viestintuoja, ja linnulla oli samanlainen siro olemus kuin sinulla, lohduttava sattuma. Mieli tekisi uskoa johonkin merkitykseen, mutta haluan pysyä järkevänä!

Kauniit muistot elävät sinusta, Virpi!

Minulle karjalaisen veren omaavalle ihmiselle tulee itku ja nauru tätä muisteloa kirjoittaessani.

Haluan valita hymyn jäämään kasvoilleni. Sinun hyvät tekosi kantavat meitä jäljelle jääneitä! Minä muistan viimeisen puheluni sinulle ennen lähtöäni työmatkalle ja sisaresi soiton palatessani, että olit
nukkunut pois.

Kiitos, Virpi, kun olit!

Mari Karttunen