Ystäväni Liisa

Minä olen Kuusijärven Taimi ja haluan kertoa Liisa-ystävästä, joka vielä kahdeksankymppisenä touhuaa kovasti. Tällä hetkellä hänellä riittää aikaa vähäosaisten ja huono-osaisten ihmisten luona käymiseen.

Hänen elämänsä on ollut sillä viisiin, että hän joutui nuorena hoitamaan taloutta ja maatalon elämää, kun isä halvaantui ja äidillä oli syöpä ja ne menehtyivät, niin sitten kuusitoistavuotiaana jäi sinne tekemään.

Hän kävi sitten jossakin vaiheessa kristillisessä kansanopistossa opiskelemassa kotitaloutta. Hän oli hirveän innokas siihen, että saataisiin kylille kylätoimikuntia, ja hän oli kovasti sitä mieltä, että saataisiin myökin tehtyä kirja kylätoiminnasta. Ja sittenhän sitä ruvettiin kokoamaan kyläkirjaa, ja saatiin sillä viisiin, että ei meillä ollut varoja ulkopuolisia palkata tai mitään, mutta me kirjoitettiin se kirja sillä tavalla, että käytiin joka talossa ja pyydettiin että he itse kirjoittaisivat siitä omasta huushollistaan ja elämisestään.

No sitten kun pidettiin semmoista Hölmölän hiihtotapahtumaa ja sinne leivottiin, niin myö saatiin niin paljon rahhaa aina niistä myyntituotteista, lettuja paistettiin ja makkaroita oli ja kaikkea, niin sitten saatiin koottua kyläkirja.

Sitten innostuttiin siihen, että tehtiin luontopolku. Entinen opettaja oli biologi, niin hän oli meitä opastamassa, että tehtäisiin semmoisia luontotauluja sinne, ja me tehtiin. Siellä se on, että koululaisia jos käy, ja ne käykin keväällä aina luontoretkellä siellä.

Tehtiin kota ja talkoita pidettiin hirveän paljon siellä, että tehtiin polttopuita. Liisa oli aina mukana keittämässä kahvia ja järjestämässä pullaa ja muuta.

Liisa on kaikin tavoin ollut semmoinen esimerkillinen nuoremmille ihmisille. Nyt hän maalailee tauluja ja välillä oli kirkkokuorossakin esiintymässä. Ja nyt vielä, vaikka täyttää nyt kesällä 85 vuotta, niin on vielä reipas, ajjaa autoa ja käy minunkin luona, kun ite en ennää kykene ajamaan.

No Liisalla on hirveän hyvä luonne justiinsa siinä mielessä, että kaikki ihmiset on samanarvoisia ja siinä kylälläkin, kun oli vanhoja ihmisiä, niin kyllä Liisa kiidätti sinne leipomisia ja ruokia ja huolehti sillä viisiin, että tuota luonteeltaan on semmoinen hirveän hyvä.

Liisa on minun parhaita ystäviä ja hänen miehensä myös. Viime viikollakin kävivät, mies kävi hakemassa mulle kaurahiutaleita ja Liisan kanssa sen aikaa juteltiin. Sitten se aina tullee hallaamaan kun tullee ja sitten lähtiessä kanssa. Ja sanoo aina, että kun ollaan oltu vuoskaudet hyviä ystäviä. Ja kun mulla oli remontti, niin kumpikin Liisa ja miehensä sanoi, että tulee heille aina nukkumaan. Yläkerrassa oli siellä sänky, niin minähän saan mennä sinne aina. Yhtenä iltanakin menin sinne sillä viisiin että he nukkuivat jo, ei he tienneet edes, että minä menin sinne ylös! Ja aamulla lähdin taas sieltä niin aikaisin. Mutta kun minä tiesin sen, että avain oli semmoisessa paikassa, että minä piäsin.

Että kyllä Liisa on ollut hirveän hyvä, ja kylällä semmoinen tomera, tomera henkilö.

Taimi Kuusijärvi

Kangasniemi